Mestari-Heikkilän eli Esaias Juhonpoika Könni-Heikkilän (1795-1851), joka oli kolmannen polven mestari, esikoistyttärelleen Maria Elisabetille antama lusikka kaiverruksineen on säilynyt suvun hallussa.
Mustassa rasiassa, jonka kannen sisäpuolella lukee I.O.Laakso Lapua, on säilynyt kaksi lusikkaa, joista toisessa on kaiverrus M,E,E,D. Tämä rasia on hallussani sukumuistona. Jossakin kohtaa, ehkä ja todennäköisesti isäni, on tutkituttanut lusikkojen alkuperän, joka on varsin mielenkiintoinen!
Kyseessä on isoisäni isoäidin Maria Elisabet Esaiaksentytär Takalan (kaiverrus ruotsinkielen mukaan, Maria Elisabet Esaiasdotter, M,E,E,D) isältään Esaias Juhonpoika Könni-Heikkilältä eli Mestari-Heikkilältä saamat lusikat. Leimamerkintöjen mukaan ja asiantuntijan tutkimuksen perusteella lusikat on valmistettu Porissa vuonna 1848 eli muutama vuosi ennen Mestari-Heikkilän kuolemaa saajan eli Maria Elisabetin (1833-1906) ollessa noin 15 -vuotias. Asiantuntijan mukaan lusikoissa on ranskalainen malli Kustaa III:n ajalta.
Miten lusikat ovat siirtyneet suvussa sukupolvesta toiseen, voi vain arvailla. Ehkä Maria Elisabeth on antanut lusikat tyttärelleen Anna-Sofialle (Jouppi 1862-1937) ja hän pojalleen Lauri Joupille (1893-1951) tai pojalleen Sakari Joupille (1898-1966), joka jäi Joupin isännäksi Juho Joupin (vaimo Anna-Sofia) jälkeen. Lusikat päätyivät isälleni Jussi Joupille (1925-2018, hänen isänsä eli isoisäni oli Lauri Jouppi) ja isältä minulle.
Me könniläiset olemme tietoisia omista ja toistemme sukuhaaroista, kuten sukukokouksien puheissakin on usein kerrottu. Olemme halunneet pitää esim. oltermannikunnassa edustusta eri sukuhaaroista tasapuolisesti. Sukuhaarat käsitetään muodostuvan suvun kantaisän Jaakon (I) kellotuotantoa jatkaneiden Juhon (II) ja Samelin (II) jälkeläisistä: Juhon lapsista kelloja tekivät Jaakko (III), Juho (III), Esa (III) ja Salomon (III), Samelin lapsista kelloja teki Kustaa (III).
Näissä lusikoissa välittyy omalla tavallaan pitkä sukuperinne ja mukavan lämmin ajatus siitä, että Seinäjoen Niemistönkylään Heikkilän taloon vuonna 1828 muuttanut taitava kolmannen polven könniläinen kellomestari on nämä lusikat hankkinut esikoiselleen. Ehkä rippilahjaksi?!
Kertomuksen lusikoista kirjoitti Lauri Jouppi syksyllä 2025.