Könnin talo

Könnin talo tunnetaan nimillä Königsbäck ja Könni.

Yli- ja Ala-Könnin talot 1940-luvun lopussa. Yli-Könni edessä oikealla, vaalea Ala-Könni sen vieressä vasemmalla.

Könni sijaitsee Ilmajoen Alapäässä, Peltoniemen kylässä, Ilmajoen keskikunnalta Ylistaroon johtavan maantien varressa, vain muutaman kilometrin päässä Ylistaron rajasta. Nikkolan sillan ja Talvitien kohdalta, missä etelälounaasta käsin Kyrönjoen vartta seurannut maantie erkanee joesta jatkuen Vaivaistennevan yli pohjoiseen Könnin ohi Ylistaroa kohti, on Könnille matkaa n. 6 kilometriä. Paikasta Ilmajoen Alajokea halkovasta Kyrönjoesta n. 3 kilometriä luoteeseen.

Vuoden 1920 vaiheilla otetussa kuvassa Yli-Könni keskellä ja takaa häämöttää Ala-Könni. Tiellä suitsivyyhdet käsissä Jussi Könni (vas.) ja Yrjö Könni.

Ilmajoen suurseurakunnan kirkkoherrana 1699-1723 ollut Perttuli Vhael (Barthold G. Vhael 1667-1723), joka oli taloudellisellakin alalla varsin yritteliäs, oli kiinnittänyt huomiota autioksi syrjäseuduksi jääneen Könninluoman alueen viljelysmahdollisuuksiin ja 1710-luvulla hän haki ja sai asianomaisen luvan uudistilan perustamiseen Könninluoman varteen Isoonkyröön (Ylistaroon) johtavan tien varteen. Kruunun uudistiloille kuului etuisuutena määrävuosien ajaksi myönnetty verovapaus.

Vhael ei liene ehtinyt raivauttaa Könnin maita kovinkaan paljon, sillä isovihan alkaessa hän 1714 joutui pakenemaan Ruotsiin ja sieltä 1721 palattuaan oli sairaana. Kun Vhael 1723 kuoli, tuli omistajaksi Gabriel Peldanus (1690-1750) myös Ilmajoen kirkkoherra. Hänkään ei suuresti saanut tilaa kohennettua ja kuolemansa jälkeen hänen leskensä Margareta jatkaa Könnin viljelysyritystä lampuotien eli vuokraviljelijöiden avulla. Kun vuokramies kuoli, myi Margareta tilan pastori, sittemmin kirkkoherra Salomon Hanneliukselle, jonka puolisona oli Gabriel ja Margareta Peldanuksen tytär Magdalena. Salomon Hannelius, joka oli ilmajokista Hannukselan sukua, oli nim. Turussa opiskelemassa aina vuoteen 1747 saakka, jolloin tuli Ilmajoelle, ensin apulaiseksi. Vuonna 1751 sai Hannelius tilalle myönnetyn verovapauden jatketuksi 25 vuodella.

Königsbäckistä Könniksi

Vuonna 1757 Hannelius myi Könnin uudistilan pyssyseppä Jaakko Jaakonpojalle Rannon talosta. Ruotsiksi laaditussa kauppakirjassa mainitaan pitäjän pyssyseppä (Sockens Bysse Smed i Strand) Rannon talosta, jota nimeä arvellaan Jaakon käyttäneen jonkin aikaa. Myöhemmin hän uudistilan kirjoissa olevan nimen mukaan, otti nimekseen Königsbäck, eli Kiönigsbäck, joka nimi sittemmin muuttui nimeksi Könni, joka lienee ollutkin paikan alkuperäinen nimi. Ostaja sai hyväkseen uudistilan jäljellä olevat verovapausvuodet, 17 vuotta.

Maanmittausselostus karttoineen kesäkuulta 1759, kaksi vuotta sen jälkeen, kun Jaakko Jaakonpoika oli tilan ostanut, on edelleen alkuperäisenä tallessa.

Raivaustyöt alkavat

Jaakko Jaakonpoika aloitti Könnin tilalla tarmokkaan raivaustyön. Tilan pinta-ala oli kaiken kaikkiaan 624 tynnyrinalaa ja siitä hän ja hänen poikansa Juho raivasivat pelloksi kokonaista 200 tynnyrinalaa. Tosiasiallisesti tila ensimmäisen Könnin sinne tullessa oli autio, siksi vähän oli maatilkkuja vasta raivattu, joten suhteellisen nopeasti suoritettu laaja pellonraivaus oli merkittävä saavutus. Myös uudet isännät kiinnittivät huomiotaan järkiperäiseen metsänhoitoon ja niin Könni pian kohosi huomatuksi viljelystilaksi.

Ensimmäisen Könnin pojan, Juho Jaakonpojan, kuoltua joulukuussa 1815 kaksi vanhinta poikaa Jaakko ja Juho, lunastettuaan muilta sisaruksilta Marialta, Esaiakselta (Heikkilä) ja Salomonilta (Pohto) heidän osuutensa, jakoivat Könnin talon sopujaolla vuonna 1816.

Sopujaon jälkeen

Tilan jaon jälkeen rakennettiin sekä Ala- että Yli-Könnille uudet kaksikerroksiset asuinrakennukset, kellomestarit itse rakennusmestareina. Rakennukset olivat aivan maantien vieressä, mutta 1880-luvulla tie siirrettiin, niin että talot ovat nyt muutamien kymmenien metrien päässä tiestä. Taloja sensijaan ei siirretty, kuten eräät tiedot ovat maininneet. Yli-Könnin talon asuinrakennus on vieläkin entisellään, vain ennen jyrkkä katto on loivennettu 1800-luvun lopulla. Ala-Könniin rakennutti sen uusi omistaja E. A. Malmberg uuden suuren asuinrakennuksen ja uudisti kartanon. Ala-Könnin pienempi rakennus on entinen kellotehtaan työpaja.

Jaon aikana oli Könnin tilan koko pinta-ala 1164 tynnyrinalaa eli 582 hehtaaria. Mestarien Könninluomaan rakentama vesivasaralaitos, hamari, joutui jaossa Yli-könnille.

Ala-Könnin sukuhaaran viimeisen miespuolisen jäsenen Juho Jaakonpojan (1798 – 1865) kuoltua siirtyi tila perintönä ainoalle tyttärelle Almalle, joka mentyään avioliittoon C. W. v. Schantzin kanssa Kauhajoella möi yhdessä miehensä kanssa tilan äidilleen ja isäpuolelleen E. A. Malmbergille, jonka perilliset sittemmin ovat ottaneet talon mukan nimekseen Ala-Könni kuulumatta Könnin sukuun.

Juho Juhonpoika Yli-Könnin kuoleman jälkeen 1907, lasten vielä ollessa alaikäisiä, joutui suurin osa talon maista holhoojain päättämän myynnin kautta vieraille. Yli-Könnin talon pääkartano sitä ympäröivine maineen ja läheisine metsineen on kuitenkin edelleen suvun hallussa.

Toivo-Könni oli aluksi Yli-Könnin torppa. Kun torppa sitten joutui talolle, sai sen Yli-Könnin poika Salomon Juhonpoika (1853 – 1927) omaksi talokseen. Hän möi sen sitten 1800-luvun lopulla siirtyen Nivalaan.

Yli-Könnin osuus 

Yli-Könnillä isä ja pojat (Jaakko oli mukana vuoteen 1841 saakka) laajensivat myös kelloteollisuutta ja kehittivät maataloutta Ala-Könnin tapaan.

Kotiin jäänyt Juho vihittiin 17.6.1843 Susanna Yli-Soinin kanssa. Heille syntyi 9 lasta. Äiti kuoli 31.5.1861 ja Isä 10.9.1861, joten lapsista tuli täysorpoja. Vanhin lapsista oli 16 vuotias ja nuorin 3 vuotias.

Kun isä Juho oli kuollut 1855 ja Rinta-Nikkolaan muuttanut Jaakko 1850, oli myös Yli-Könnin mestareiden ketju katkennut.

Juhon ja Susannan lapsista viides, Juho, palasi viljelemään tilaa, hän sai 11 lasta. Tila on edelleen suvun hallussa.