Könnin suvun oltermanni Vuokko Palonen haastatteli 29.11.2009 tätiään Sipi Tilusta, joka muisteli ensimmäisiin Könnin suvun sukukokouksiin osallistumistaan. Sipi Tilus osallistui Seinäjoen 2009 sukukokoukseen ja käytti tilaisuudessa muistorikkaan ja hyvin mielenkiintoisen puheenvuoron sukukokousmuistelmistaan ja ajatuksistaan sukuyhteyksien ylläpitämisestä.
Sosiaalineuvos Sipi Tiluksen haastattelu 29.11.2009
Mitä tiesit Könneistä ennen ensimmäistä sukukokousta? Puhuttiinko heistä kotonasi?
Kotona tiedettiin melkein kaikki Könneistä. Äiti aina kertoi sukulaisistaan: äidin vanhemmat olivat pikkuserkkuja keskenään, molemmat könniläisiä ja toimen ihmisiä. Myös isä oli könniläisiä ja isän äiti oli äitini pikkuserkku. Suvut olivat paljon tekemisissä keskenään.
Isälläni oli tapana verrata lapsiaan vanhempiin sukulaisiin. Hänen äitinsä äiti oli könniläisiä eli Kauppilan mummaksi kutsuttu. Kun tytär oli tullut Siltalopelle emännäksi, Kauppilan mumma tuli usein tekemään aputöitä, ajoi hevosella kuin tuli ja leimaus ja oli nopea liikkeissään ja ahkera. Isän toinen isoäiti oli Hellströmin sukua. Lapsista Vieno muistutti isän mukaan Hällströmin isoäitiä, Sipi sen sijaan Kauppilan mummaa.
Miten sait tietää ensimmäisestä sukukokouksesta 1947 ja miten lähdit mukaan?
Äiti ja isä tiesivät kokouksesta hyvissä ajoin, koska Kosti Könni oli heille tuttu. Isän isä oli kaikissa asioissa mukana ja oli tuntenut Kosti Könnin isän. Äiti sanoi, ettei hän itse sinne lähde, mutta että Sipin pitää Eeron kanssa mennä juhliin, kun ollaan niin kovasti sukua. Kauhajoelta lähdettiin junalla Helsinkiin. Helsingin asemalta otettiin taksi hotelli Klaus Kurkeen samasta paikasta, jossa taksi on kai vieläkin.
Ilmajoelta ei kyllä moni könniläisistä tainnut lähteä Helsinkiin asti. Paavo Latva-Kokko oli innostunut asiasta ja kiinnostunut menemään mukaan toimintaan. Veljistä Olavi Siltaloppi oli mukana.
Mitä muistat tunnelmasta ja ohjelmasta?
Väkeä oli niin paljon kuin sisään sopi. Sodassa olleille oli hienoa kokoontua tällä tavalla, kun niin monet järjestöt oli lopetettu. Maailma oli vielä niin sekava sodan jälkeen, että oli hyvä aloittaa komeimmasta päästä. Heti tuli esille se, että tehdään sukukirja. Fiksuja ja eteenpäin pyrkiviä ihmisiä siellä oli, eikä kukaan tuntenut itseään toisia paremmaksi tai huonommaksi.
Samassa pöydässä istuivat Helsingissä asuneet Birger ja Irma Gröndahl, joka oli äidin veljen tytär. Varmaan siinä oli Olavi ja muita nuoria miehiä, ehkä joku Koskenkorvan veljeksistä.
Kosti Könni avasi tilaisuuden. Jo silloin mietittiin rekisteröityä yhdistystä, mutta Kosti Könni oli sitä mieltä, että ”kun kylähän on menty, on saanu mennä iliman rekisteröintiä”.
Mitä muistat toisesta sukukokouksesta Ilmajoella?
Ilmajoella oltiin taas Kosti Könnin johdolla. Oli aivan ihmeellistä, miten Kosti Könni teki äkkiä sanat ja sävelen Könnin lauluun, joka taas 2009 pidetyssä kokouksessakin laulettiin.
Kunnallistalolla kokous pidettiin. Niitä, jotka ovat kuorossa olleet, kehotettiin mukaan kokeilemaan laulamista ja niin se esitettiin. Kokouksessa oli kai vielä enemmän väkeä kuin Helsingissä; vanha kunnallistalo oli aivan täynnä. Mukaan tuli sellaisiakin, jotka eivät aikaisemmin olleet tienneet olevansa Könnejä, esimerkiksi Aatos Rintakoski Keski-Harjasta, jolla on paljon musikaalisia jälkeläisiä.
Mitä muuta haluaisit sanoa Könneistä?
Kaikki könniläiset joita olen tavannut, ovat ottaneet heti sukulaiseksi. Ennen sai vain sanoa, että on könniläinen, ja pidettiin hyvänä. Hyvät perintötekijät ovat auttaneet maailmalla.
Erinomaista on, että yhdistys nyt rekisteröidään, niin tietää mihin kuulutaan. Toivotaan että ihmiset liittyvät sukuun. On hyvä saattaa nykynuorisolle ja tuleville polvillekin tiedoksi, mistä on lähdetty ja mitä sana Könni on merkinnyt.
Vuokko Palonen