Haastattelu Juhani Hannukselan könniläisistä sukuyhteyksistä

Juhani Hannuksela on tullut monille könniläisille tutuksi useissa sukukokouksissa. Könninsuvun nettisivujen reportteri kysyi syyskuussa 2012 everstiluutnantti evp. Juhani Hannukselalta joitakin kysymyksiä koskien hänen könniläistä sukutaustaansa ja suvun sukukokouksia. Keskusteluissa vuoden 2012 sukukokouksessa Ostrobotnialla viimeksi ja myös Espoon WeeGee -talossa v. 2006 oli nimittäin käynyt ilmi, että Hannukselalla on mm. todella pitkä kokemus sukukokouksista. Juhani Hannuksela lupautui mielellään vastaamaan kysymyksiin. Reportterina toimi Lauri Jouppi.

Olitte mukana Könnin suvun ensimmäisessä sukukokouksessa v. 1947 ja monessa sukukokouksessa sen jälkeen, viimeksi Ostrobotnialla suvun XV sukukokouksessa. Miten saitte tiedon tuosta ensimmäisestä Helsingissä pidetystä v. 1947 sukukokouksesta?

Olen niitä harvoja viime kokouksiimme osallistujia, jotka ovat olleet mukana ensimmäisessä sukukokouksessamme vuonna 1947. Tuolloin olin vasta 9-vuotias kansakoululainen. Kutsun sain vanhemmiltani.

Olen yrittänyt muistella niitä kokouksia, joihin olen osallistunut. Näissä saattaa olla epätarkkuuksia. Näyttää kuitenkin siltä, että olisin osallistunut kahdeksaan kokoukseen viidestätoista.

Minkälaisena muistatte v. 1947 sukukokouksen? Saapuminen kokoukseen, tilaisuuden ohjelma ja puheet, tunnelma, yhdessäolon ja keskustelujen muistoja, mahdollisia sattumuksia, suvun järjestäytyminen sukuseuraksi, kotimatka?

Muistan ensimmäisen kokouksen juhlavana tapahtumana. Suuri sali ja paljon osanottajia. Taisin olla nuorimpia osanottajia. Matka ja kotimatka kokoukseen olivat lyhyitä. Ilmeisesti käytimme bussia no. 16, koska asuimme vajaan kolmen kilometrin päässä Helsingin Kruunuhaan Pohjoisrannassa.

Tunnelma oli arvokas ja mielialaa kohottava. Mukana oli pääosa isäni monista sisaruksista puolisoineen. En kuitenkaan pysty jäsentelemään tapahtumia näin kauan jälkeenpäin. Söimme hyvää ruokaa. Päätökseksi laulettiin yhdessä juhlava Vaasan marssi. Lopuksi jäi sellainen tuntu, että suku järjestäytyy ja kokoontumisia jatketaan. Jo silloin oli alustavasti esillä sukukirjan synnyttäminen.

Isänne everstiluutnantti Mikko Hannuksela valittiin suvun ensimmäiseen oltermannikuntaan. Hän toimi oltermannikunnan sihteerinä useita vuosia. Minkälaisia muistoja jäi mieleen isänne oltermanni -ajasta.

Nuoresta iästäni johtuen minulle ei ole jäänyt kovin yksityiskohtaisia mielikuvia isäni oltermanniajasta. Kuitenkin jäi mieliin se, että hän arvosti luottamustehtäväänsä ja paneutui siihen innolla.

Isäni tapasi usein jääkärieverstiluutnantti Yrjö Könniä ja Vaasa -lehden toimituspäällikkö Kosti Könniä. Hän arvosti heitä suuresti. Yrjö Könni avusti ansiokkaasti isää hänen hankkimansa rikkonaisen renkituvan kellon kunnostamisessa. Yrjö oli kätevä käsistään ja hänellä oli metalliverstas.

Olitte myöskin mukana v. 1950 suvun toisessa sukukokouksessa Ilmajoella. (Viitaten kysymykseen 2. ) miten muistelette tuota ensimmäistä Pohjanmaalla pidettyä Könnin sukukokousta?

Toinen sukukokous Ilmajoella oli minulle mieliin painuva elämys. Kyseessä oli ensimmäinen matkani Etelä-Pohjanmaalle. Olin juuri päässyt Helsingin Lyseoon ja sekin nosti mielialaani.

Majoituimme kirkolla Keski-Kauppilan taloon. Ystävällinen isäntäväki otti meidät hyvin vastaan. Minulla oli siellä mukava kaveri, samanikäinen talon tytär, Marjatta Pentinmäki kissoineen. Marjatta oli aikuisiällä 1970 -luvulla sihteerinä Pääesikunnassa, missä minäkin palvelin. Erikoinen sattuma sekin.

Olette ollut useassa sukukokouksessa noiden ensimmäisten sukukokousten jälkeen. Mitkä kokoukset ovat erityisesti jääneet mieleenne? Jonkin erityisen seikan/tapahtuman/ohjelman/pitopaikan tms. vuoksi?

Kuten aikaisemmin mainitsin, olen osallistunut runsaaseen puoleen järjestetyistä sukukokouksista. Ensimmäinen ja toinen olivat eniten mieleeni painuvia. Näistä olenkin kertonut edellisissä vastauksissani.

Erityisesti yhdestoista (11.) sukukokous Seinäjoella jäi lisäksi mieleeni. Kokouksen jälkeen ajelimme muun joukon perässä helteisellä jokilakeudella. Silloin lyhythiainen paitakin tuntui olevan liikaa. Ajon jälkeen menimme sukutaloon Yli-Könnille. Talon isännän Auvo Vappulan olen tullut tuntemaan myös puolustusvoimissa palvellessani.

Mitä könniläisyys Teille merkitsee?

Olen ylpeä isänpuolen suvustani, joka tunnetaan varsin hyvin ympäri Suomea. Tutuille on mukava kertoa olevansa könniläinen.

Etelä-Pohjanmaalle yhteyksiäni ylläpitää se, että Jyri -poikani perheineen asuu Ilmajoella. Hän on agrologi, kuten vaimonsakin. He viljelevät suurehkoa maatilaa, jonka tuotannosta suuri osa menee Koskenkorvan tehtaille.

Minkälaisia toiveita Teillä on sukuseuran toiminnalle (jatkuva toiminta, sukuyhteydet, arkistointi, nettisivujen kehittäminen, sukutuotteet, sukukokoukset jne.)

Nykyinen toiminta on hyvää ja aktiivista, kuten Ostrobotnian kokouksessa kuulimme. Kolmen vuoden kokoontumissykli tuntuu oikein sopivalta. Oltermannikunnallekaan järjestelyt eivät tule liian raskaiksi.

Sukutuotteita olemme ostaneet. Viiri mökillemme uusittiin. Postimerkkejä käytämme arvokirjeisiin.

Henkilökohtainen kutsu sukukokouksiin postikirjeenä on mielestäni erittäin tärkeä. Näinhän nyt taas tapahtuikin. Lopuksi toivotan Oltermannikunnalle intoa ja voimia vaativassa tehtävässään. Työtä on varmasti paljon sukukokouksien välilläkin.

Lämpimästi kiitoksia Juhani Hannukselalle näistä muistorikkaista vastauksista!